Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kokoelmatyö’

Kokoelmien saavutettavuus on keskeinen osa tämän päivän muistiorganisaatioiden tehtävää. Saavutettavuuden lisäämiseen pyritään digitoimalla aineistoja ja siirtämällä niitä verkkoon. Yliopistollisten museoiden ongelmana on vuosien ajan ollut se, että niiden ei ole ”valtion omistamina” museoina ollut mahdollisuutta hakea rahoitusta erillisiin digitointihankkeisiinsa. Niillä ei yliopistojen sisällä ole ollut ansaintalogiikkaa, eivätkä ne ole olleet valtionosuuskelpoisia edes harkinnanvaraisten digitointirahojen suhteen.

Akateeminen opetuksen ja tutkimuksen kulttuuriperintö on ollut varsin korkean kynnyksen takana.

Monet hienot aineistot ovatkin jääneet tuntemattomiksi niin suurelle yleisölle kuin yliopistoyhteisölle itselleenkin. Koska akateeminen opetuksen ja tutkimuksen kulttuuriperintö on siten ollut varsin korkean kynnyksen takana, uuden Avoimen tiedon keskuksen (Open Science Centre) näkökulmasta myös tiedemuseon kokoelmien saavutettavuuden ja museoarvon kohentaminen on keskeinen kehittämistavoite. Yliopistollisten museoiden kokoelmat ovat syntyneet vuosikymmenten kuluessa ja ne kertovat oman yliopistonsa akateemisen kulttuuriperinnön pitkistä juurista, eri tieteenalojen kehittymisestä, opetuksen ja tutkimuksen historiasta. Ne siis omalta osaltaan vahvistavat yliopiston identiteettiä. (lisää…)

Read Full Post »

Yli satavuotiaan kirjastomme kokoelmat ovat monenlaiset ja monimuotoiset. Ne eivät tarjoa vain ostettua pääsyä sähköisiin lehtiin, kirjoihin ja tietokantoihin. Kirjastorakennuksen kaksi maanalaista kerrosta kätkevät uumeniinsa vapaakappalekokoelman, Fennican, joka karttuu kasvavan kotimaisen sähköisen aineiston lisäksi perinteisinä painotuotteina parinsadan hyllymetrin vuosivauhdilla.

Jyväskylän yliopiston kirjastolla on ollut vapaakappaleoikeus suomalaisiin painotuotteisiin vuodesta 1919 alkaen. Sitä vanhempaakin aineistoa on aikoinaan hankittu kattavasti. Kansalliskirjaston ja Turun yliopiston kirjaston jälkeen meillä on laajin kotimainen kokoelma, joka parantaa tutkimusedellytyksiä verrattuna niihin yliopistoihin, joiden kirjastoilla ei ole vapaakappaleoikeutta.

(lisää…)

Read Full Post »

IMG_4966

Hankinnan ammattilaisia Lounaispuistossa. Kuva: Ulla Pesola

Parhaita käytäntöjä, osaamisen jakamista, brainstormingia, aivojen tuuletusta. Antoisalla työskentelyllä on monta nimeä. Jyväskylän yliopiston kirjastoon kokoontui toukokuussa yli 20 tieteellisten kirjastojen hankinnan asiantuntijaa yhteiseen Hankinnan päivään tekemään tätä kaikkea.

Hankinta on monesti kirjaston sisällä oma saarekkeensa. Vaikka rajapintoja on kaikkiin kirjaston toimintoihin, ja varsinkin e-aineistojen maailmassa työt limittyvät ja yhteistyö tiivistyy, on hankinnassa silti edelleen oma maailmansa ja kielensä. Raha ja budjetti ovat näkyvämmässä roolissa kuin monissa muissa työtehtävissä. POt, EBSit, ERMit ja ledgerit ovat erikoissanastoa, jotka hankinnan arkea pyörittävät.

Näidenkin asioiden myötä on herännyt tarve päästä keskustelemaan muiden samankaltaista työtä tekevien kanssa. Koulutuksia ja seminaareja on järjestetty eri tahojen toimesta, mutta kahvitauot ja käytäväkeskustelut on koettu liian lyhyiksi tärkeiden kysymysten ja kokemusten jakamiseen. Yhteinen toive on ollut päästä tapaamaan ajan kanssa vapaasti keskustellen. Tähän tarpeeseen vastasi kokoontuminen Jyväskylään Hankinnan päivään. (lisää…)

Read Full Post »

Olin 1990-luvun puolivälin tienoilla bibliofiiliseurueen mukana Pietarissa. Ryhmälle oli järjestetty tapaaminen paikallisten keräilijöiden kanssa. Jo tapaamispaikka oli upea, ruhtinaspalatsi Nevan varrella. Osallistujat olivat pääosin vanhahkoja herrasmiehiä. Keskustelujen aikana kävi ilmi – vähän yllättäen – että kirjojen keräilyharrastus oli kaikessa hiljaisuudessa elänyt osin maanalaisena myös neuvostovallan aikana.  Salainen toiminta johtui tietysti poliittisesta sensuurista. Keräilijöiden kokoelmissa oli myös Neuvostoliiton viranomaisten hävitettäväksi määräämää kirjallisuutta.

Neuvostovallan aikainen maanalainen keräilyharrastus johtui poliittisesta sensuurista.

Erityisesti jäi mieleeni eräs professori, joka esitteli innostuneesti omia keräilykohteitaan eli omistuskirjoituksin varustettuja kirjoja. Teoksilla oli omat kohtalonsa ja kiinnostavat tarinansa. Suomessa en ole törmännyt keräilijään, joka kokoaisi pelkästään omistajamerkinnöin varustettuja teoksia vaikka heitäkin voi olla. Toki suomalaisetkin bibliofiilit arvostavat kirjailijoiden signeerauksia ja/tai exlibriksiä – mitä tunnetumpi tekijä, sen arvokkaampi teos. (lisää…)

Read Full Post »